Piru nimeltä pelihimo.

Kuva: Google

Tutustuin nettipelaamisen maailmaan noin kolmisen vuotta sitten. Alkuun se pysy hallinnassa, laitoin joskus 20 euroa ja siihen se jäi. Saatoin välissä olla kuukausia pelaamatta. Mutta se piru istui jo olkapäällä.

Kesällä 2011 aloin pelaamaan enemmän ja enemmän ja sain myös ensimmäiset isot voittoni. Mikä fiilis kun 17 euroa sijoittamalla voittoa napsahti tilille 1800 euroa! Ajattelin jo elättäväni itseni pelaamalla.. Naurettava kuvitelma. Pian ne pilvilinnat alkoivatkin kaatumaan. 

Tuli syksy ja himo pelaamiseen kasvoi ja kasvoi, pelasin välistä jo päivärahani kokonaisuudessaan. Selittelin vanhemmilleni Kelan takaisinperimistä päivärahoista, että sain rahaa heiltä ruokaan. Kevättä kohden pelihimo oli jo ottanut täysin vallan minusta, jopa vuokrat olivat jääneet maksamatta ja vuokrarästiä oli kertynyt melkein 2000 euroa. Häätö uhkasi. Keksin kuin keksinkin keinon saada vuokrarästit maksettua, siitä kiitos silloiselle vuokranantajalle, joka suostui maksusuunnitelmaan. 

Toimeentulotuen asiakkaana rahan käyttöäni seurattiin ja hyvä niin. Sain kehoituksen hakeutua A-klinikalle tai toimeentulotukeni evättäisiin. Lokakuussa 2012 myönsin olevani peliongelmainen ja siitä lähti takkuinen tie kohti paranemista. Sain oman työntekijän jota tapasin kerran viikossa. Pidin päiväkirjaa tuloista ja menoistani ja tapaamisilla käytiin läpi rahan käyttöäni. Suljin myös verkkopankkitunnukseni ja siirsin tilini käyttöoikeuden siskoni haltuun, hän maksoi laskuni minun omalta tililtäni. Pelitilit menivät sulkuun.

Pian terapian alettua tajusinkin, kuinka vakava ongelmani on. Tunteiden kirjo, joita tapaamiset nostivat pintaan, oli värikäs. Alkoi aueta, kuinka paljon ongelmani on vaikuttanut joka päiväiseen elämääni, muutenkin kuin taloudellisesti. Salailua, valehtua, alati syvenevää ahdistusta. Tunteiden turruttamista alkoholiin aina tilaisuuden tullen. Puoli vuotta terapian jälkeen tunsin jo olevani niskan päällä. Ehei, en ollut.

Muutin kesällä 2013 toiselle paikkakunnalle ja tarkoituksenani oli jatkaa terapiaa. Se kuitenkin jäi, oli paljon kaikkea muuta uutta ja jännittävää, uusi parisuhde ja uusia ystäviä. Kuvittelin voittaneeni riippuvuuteni. Olinkin pelaamatta pitkän aikaa, varmaankin puolisen vuotta. Syksyn tullen pelaaminen salakavalasti hiipi taas kuvioihin.

Eilen huomasin taas pelanneeni tilini tyhjäksi. Itkuhan siinä pääsi, suunnattomasta itseinhosta puhumattakaan. Tänään otin puhelimen käteeni ja soitin A-klinikalle ajan varatakseni. Sainkin pian takaisin puhelun todella mukavan kuuloiselta sairaanhoitajalta ja juttelin hänen kanssaan pitkän tovin. Hän lupasi järjestää minulle ajan mitä pikimmiten. 

Ongelman ja sen etten siitä selviä yksin, sanominen ääneen helpotti. Annan itselleni mahdollisuuden parantua, ajan kanssa. Tällä kertaa aion panostaa siihen myös kaiken energiani.

Vileda.. buzz!

Pääsin testailemaan Viledan mikrokuituliinoja Buzzador-kampanjassa. Muutamia vuosia sitten olisin jo hinkannut nämä puhki, olin suorastaan neuroottinen siivoamisen suhteen. Niin neuroottinen, että tavasta siivota joka päivä oli opeteltava pois. Ihan tähän pisteeseen missä nyt ollaan ei olisi kuitenkaan tarvinnut mennä.. ;)

Paketista löytyi siis seuraavanlaiset liinat:

Vileda WINDOW ikkunaliina

Vileda PAD näytönpuhdistusliina

Vileda KITCHEN keittiöliina 2in1

Vileda BATH kylpyhuoneen sieniliina

Vileda UNIVERSAL siivousliina

(nimen kohdalta avautuu linkki tarkempiin tuotetietoihin)

UNIVERSAL siivousliinoja paketista löytyi 6 kappaletta myös kavereille

jaettavaksi ja neljä löysikin heti uuden kodin.

Toistaiseksi olen testaillut vain tuota PAD liina tietokoneen ja television näyttöön ja toimii hyvin. Aikaisemmin olen niitä pyyhkinyt ikkunanpesuaineella ja talouspaperilla, joten luulen että nihkeä mikrokuituliina ei varmaan naarmuta ainakaan näyttöjä. Meinasin ensin mennä kostuttamaan sen, mutta onneksi luin tuotetiedot ja kommentit ensin ja todellakaan se ei kosteutusta tarvi pyyhkiäkseen pois sormenjäljet ja pölyt. 

Tänään testaillaan sitten kylpyhuoneen ja keittiön liinoja. Lähdetään huomenna likan kanssa viikonlopuksi reissuun, niin tykkään aina ennen lähtöä siivota, mukava tulla takaisin kun on puhdas koti vastassa. Jääkaapin pesu olisi myös edessä, hävettää tunnustaa että en ole sitä muuton jälkeen pessyt kunnolla ja muutosta tulee pian puoli vuotta.. Hups.

Vielä viikonloppuna siis lisää raporttia!

Hauskaa isäinpäivää kaikille isukeille!

Pikapikapostaus!

Nyt ei ole innostanut oikeastaan mikään, mieli on tämän jälleen kerran "yllättäneen" talven myötä ollut aika alavireinen. Syyslomasta olen kolme päivää vaan maannut, onneksi tytär tulee mummulasta huomenna kotiin ja pistää tällä masistelulle stopin. Kelit ja rahatilanne sanelee toki paljon mitä tässä loppuviikon aikana tapahtuu. Tilinsaldoa ja säätiedotusta silmäillen ei jää arvailujen varaan mitä meidän loppuloma tulee sisältämään lautapelien lisäksi. Jumalalle kiitos Netfliksistä.

Mutta aion saada muutaman postauksen tehtyä! Aiheena olisi ainakin Buzzadorin Vileda-kampanja ja Livboxin lempparijutut, muutama muukin on mielessä mutta katsotaan mihin kaikkeen aika riittää.

Mitä tänään syötäisiin?

Otsikon pitäisi olla oikeastaan mitä huomenna syötäisiin, koska eilen kaivelin kaappeja ja huomasin täyden maidon ja munien menevän vanhaksi ja ajattelin vihdoin toteuttaa suolaisen version maailman parhaasta pannukakusta. Ohje on muuten sama, mutta jätin sokerin kokonaan pois ja nakkasin suolaa yhden teelusikallisen sijasta kaksi.

Pohja:

4 dl vehnäjauhoja
(1½ dl sokeria)
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
(1 tl vaniljasokeria)
8 dl maitoa
2 kananmunaa
100 g sulatettua voita

Ohjeen löysin alunperin täältä.

Täytteeksi valikoitui jauhelihaa, punaista ja keltaista paprikaa, fetajuustoa, valkosipulia ja sipulia. Ruskistin jauhelihan, pilkoin paprikat, fetat ja sipulit pikakokilla sekasin ja lisäsin taikinan joukkoon. Uunissa n. tunteroinen 200-225 asteessa.

Voin kertoa että oli hyvää!

P.S. Antakaa anteeksi paska kuvanlaatu, tällä hetkellä käytössä vain kännykän kamera!

Kolmas kerta toden sanoo.

Vielä kerran aloitan alusta ja jos ei nyt lähde bloggaaminen käyntiin, luovutan. Oon siis aloittanu useamman kerran blogin kirjoittamisen, mutta tahtoo into tai aika aina lopahtaa. 

Pidän tätä blogia virtuaalisena päiväkirjana omille höpinöilleni. Kasvokuvia ei minusta eikä tyttärestä tulla näkemään ainakaan toistaiseksi, saati mitään asukuvia. Kiitos niiden seitsemäntoista kilon, jotka kertyivät puolentoista vuoden työttömyyden aikana.

Työttömyys on nyt taaksen jäänyttä elämää ainakin ensi kesäkuuhun saakka, jonka jälkeen toivottavasti työllistyn. Mutta opinnoista ja aikaisemmasta ammatistani enemmän vaikka ihan erillisessä postauksessa.

Mikäli tänne joku vierailija eksyy, saa nakata kommenttiboksiin postausehdotuksia! :)